Operaatio Pirkanmaa – hankkeesta tuli pysyvä tapa tehdä yhdessä

Saija Mustaniemi tarkastelee kirjoituksessaan Operaatio Pirkanmaan kuntien kulttuuriverkoston jatkoa ja hankkeen perintöä omien kokemustensa ja näkemystensä kautta. Keväällä 2026 Oulussa pidettyyn esitykseensä pohjaten hän pohtii, mitä hankkeesta jäi elämään – ja miten verkosto kehittyy edelleen osana kuntien arkea.

Kävin puhumassa Operaatio Pirkanmaan kuntien kulttuuriverkoston jatkosta keväällä 2026 Oulussa kulttuuripolitiikan tutkimuksen päivillä. Esityksessäni Operaatio Pirkanmaa – tapauksena pysyvä verkosto tarkastelin keskeistä kysymystä: mitä hankkeesta oikeastaan jäi – ja ennen kaikkea, miten se elää ja kehittyy edelleen.

Operaatio Pirkanmaa – kuntien kulttuuriverkoston siirtymä hankkeesta pysyvään toimintaan on vielä muotoutumassa ja käynnissä. Siksi kyse ei ole vain esiteltävistä tuloksista, vaan myös jatkuvan oppimisen ja yhteisen kasvuprosessin näkyväksi tekemisestä.

Pysyvyys ei ole rakenne vaan suunta

Usein puhumme hankkeiden jälkeen juurruttamisesta, malleista tai parhaista käytännöistä. Operaatio Pirkanmaan kohdalla ollaan kuitenkin ajateltu, että pysyvyys syntyy vähemmän valmiista malleista ja enemmän tavasta toimia – ja siitä, miten olla luottamuksellisesti yhdessä.

Kyse ei ole yksittäisestä toimintamallista, vaan kuntien välisestä verkostosta, niiden keskinäisestä suhteesta sekä tämän pohjalta syntyneestä tavasta tehdä ja kehittää kulttuuria yhdessä.

Kehittäminen ei ole enää erillinen projekti, vaan sen tavoitteena on siirtyä ja juurtua ja muokata kuntien kestävää arkea.

Kehittämiskumppanuus kantaa

Yksin kehittäminen voi olla hidasta ja kuormittavaa – yhdessä, joustavasti ja kollegiaalisella tuella se on innostavampaa. Kuntaverkostossa toimintamallia voidaan kutsua kehittämiskumppanuudeksi. Malli on reagoiva: siihen voi tulla mukaan oman tarpeen ja aikataulun mukaan ja keskeneräisyys sekä tyhmät kysymykset ovat myös sallittuja.

Operaatio Pirkanmaan pysyvä toiminta rakentuukin pitkälti sen varaan, että kunnilla on:

• paikka kohdata toisiaan
• mahdollisuus jakaa vielä hautumassa olevia ajatuksia
• lupa ja tilaisuuksia oppia toisiltaan ja jakaa myös omaa osaamistaan

Verkosto toimii myös tulkintayhteisönä: se auttaa sanoittamaan sitä, mitä kunnissa tapahtuu, ja tekemään näkyväksi asioita, joita yksittäinen kunta ei välttämättä yksin saa konkretisoitua tai artikuloitua. Tärkeää on myös se, että verkosto toimii tulkitsijana itsensä ulkopuolelle ja monipuolistaa puhetta kulttuurin vaikutuksista ja merkityksistä. Verkosto tuottaa jatkuvasti uutta yhteistä, monialaista ymmärrystä – ja juuri se on pysyvyyttä ja vaikuttavuutta.

Hankkeen ja arjen välinen kuilu

Hanketoiminnan ja perustoiminnan välillä on olemassa selviä ja tunnistettavia jännitteitä. Hanketoiminnassa on resursseja, aikaa, tilaa ja rohkeutta kokeilla. Kuntien pysyvässä perustoiminnassa näitä on usein vähemmän.

Kunnissa perustoimintaa ohjaavat myös eri lainalaisuudet: jatkuvuus, vastuu ja mahdollinen varovaisuus. Kokeiluille on vähemmän tilaa, aikaa ja resursseja, vaikka tarve niille ei häviä mihinkään – ei ainakaan jatkuvissa kunta- ja kulttuurikentän haasteissa.

Pysyvyyden kannalta keskeinen kysymys ei ole vain se, mitä jatketaan, vaan miten ja miksi:

• miten reagoiva ja ratkaisukeskeinen kokeilukulttuuri siirtyy arkeen
• miten kehittäminen pysyy liikkeessä ja tuoreena ilman hankerahoitusta
• miten rajalliset resurssit käytetään viisaasti ja vältetään kuormittamista

Tässä kohtaa verkoston merkitys korostuu. Se jakaa riskiä, osaamista ja ennen kaikkea vastuuta.

Kaikkea ei viedä eteenpäin – eikä tarvitsekaan

Yksi tärkeimmistä oivalluksista on ollut se, että kaikkea hankkeessa tehtyä ei kannata eikä pidä säilyttää. Hankkeen tehtävä on myös kokeilla ja rajata pois – ja joskus myös epäonnistua.

Pysyväksi toiminnaksi on valikoitunut ennen kaikkea:

• verkosto ja vertaistyöskentely
• yhteiskehittäminen
• ajankohtaiset koulutukset ja osaamisen jakaminen
• kuntiin jalkautuvat muotoillut kulttuurisisällöt

Muutos on myös asenteellinen: kunnissa on alettu nähdä selkeämmin oma osaaminen sekä kulttuurinen potentiaali aiempaa vahvemmin – ja sitä myös jaetaan ylpeydellä.

Syksyllä kokeillaan, kehitetään ja keskustellaan

Pysyvyys ei tarkoita paikallaan pysymistä. Myös jatkuvaan muutokseen reagoiminen voi olla pysyvä ja resilienssiä vahvistava toimintatapa. Verkoston toiminta muotoutuu edelleen, ja syksy 2026 on tästä hyvä esimerkki.

Syksyllä toteutetaan kuntien sekä taide- ja kulttuurikentän kanssa yhdessä kehitettäviä kulttuurisisältöjä, joissa tavoitteena on tiivistää ja mallintaa yhteistyötä entisestään. Ajatuksena on hahmotella toimivia käytänteitä ja rakentaa niistä entistä selkeämpiä toimintatapoja kuntien arkeen.

Verkosto suuntaa syyskuussa myös benchmarkkausmatkalle Ouluun, Oulu2026-organisaation vieraaksi. Matka ei ole pelkästään oppimista varten – se on myös vuorovaikutteista tiedon jakamista. Haluamme viedä mukana kokemuksia ja oppeja siitä, miten hankkeen jälkeen voidaan rakentaa jatkuvuutta sekä ylläpitää ja kehittää jo saavutettuja tuloksia.

Ehkä koko verkoston ydintehtävä kiteytyy tähän: oppia, jakaa ja etsiä yhdessä ratkaisuja siihen, ettei jaettu hyvä jää vain hetkelliseksi.

Mitä jäi?

Kun Oulussa kysyttiin, mitä jäi jäljelle, vastaus ei lopulta ollut lista toimenpiteitä tai rakenteita.

Jäljelle jäi:

• luottamus
• tapa tehdä yhdessä
• kokemus siitä, että kehittäminen kuuluu kaikille
• ja ymmärrys siitä, että kulttuuri on kunnille enemmän kuin yksittäisiä sisältöjä – se on elinvoiman perustaa, joka asuu ja kasvaa omintakeisena myös kunnissa itsessään

Verkosto ei ole valmis – eikä sen tarvitsekaan olla. Se elää, muovautuu ja reagoi ympäröivään muutokseen. Pysyvyys on lopulta juuri tätä: kykyä jatkaa yhdessä, vaikka olosuhteet muuttuvat.