Ylöjärvi yhteisötaiteen suunnannäyttäjänä – “Tarvittava luotto syntyy tekemisen kautta”

Ylöjärvellä yhteisötaide ei ole enää projektirahoituksen varassa eikä irrallinen työpajojen sarja, vaan pysyvä osa kaupungin palvelurakennetta sekä vakiintunut tapa kohdata, osallistua ja rakentaa yhteisöä. Kun Ylöjärven vapaa-aikajohtaja Minna Vallin ja yhteisötaiteilija Tuuli Pollari kuvaavat yhteisötaiteilijatoiminnan syntyä ja arkea, käy selväksi, että mikään ei ole lukittua tai kaavamaista. Kaikkeen, mihin taiteella kannattaa tarttua, jätetään tilaa.

Malli, joka ei mahdu muottiin

Minna Vallin muistuttaa, että yhteisötaiteilijuutta ei voi pakottaa yhteen valmiiseen formaattiin. “Kunnat ovat erilaisia. Meillä toiminta on rakentunut kiinnittymällä tilaisuuksiin. Kun nähdään tarve, tartutaan siihen, todennetaan tarpeellisuus ja tehdään toiminnasta pysyvämpää.”

Jo useita vuosia Ylöjärvellä yhteisötaiteilijana työskennellyt Tuuli Pollari lisää, että ympäri Suomen yhteisötaiteella on monia erilaisia muotoja. Jyväskylässä ja Turussa toimii kouluyhteisötaiteilijoita, ja muualla mallia on rakennettu myös ostopalveluiden tai osuuskuntien varaan. ” Jokainen kunta voi löytää oman tapansa ja nimikkeensä”.

“Taide ei ole hoivaa – se on tapa osallistua”

Pollarin mukaan Ylöjärven mallin ydin on vahvasti taidepainotteinen.
“Tämä ei ole kulttuurihyvinvointia, ei hoivaa eikä terapiaa. Tämä on taidelähtöistä työtä. Taide itsessään ja sen äärelle pääseminen ovat keskiössä.” Minna Vallin kiteyttää kaiken ytimen: “Ihmisillä on oikeus ilmaista itseään ja kokea taidetta ilman, että he ovat vain hoivan kohteita.”

Pollari on koulutukseltaan kuvataiteilija ja muotoilija, ja hänen työssään korostuvat mahdollisuus tasa-arvoiseen taiteelliseen ilmaisuun sekä osallistujien oma luovuus. Työpajoissa voi olla mukana hoitajia tai muita ammattilaisia, mutta moniammatillisuus on vain tukena sille, miksi juuri taiteen ammattilainen on palkattu kohtaamaan ja mahdollistamaan. Vallin on samalla kannalla: “Yksi ihminen ei voi, eikä hänen pidäkään tehdä kaikkea. Tarvitaan moniammatillinen tuki, jotta taiteilija saa keskittyä taiteeseen.”

Arjen rakenteita ja jatkuvaa uusiutumista

Ylöjärvellä yhteisötaiteessa on sekä jatkuvuutta että joustavuutta. Ikäihmiset muodostivat alkuun toiminnan perusrungon, nyt työskennellään kaikkien ikäryhmien parissa ja ryhmät elävät tarpeiden mukaan. Jos jokin kokonaisuus päättyy, tilalle syntyy uutta. Toiminnan toistuvia elementtejä ovat palvelukeskusten säännölliset ryhmät, Taidetila Krankkulan kaikenikäisille avoimet maanantait sekä projektit, jotka voivat nousta asukkaiden, henkilöstön tai vaikka Pollarin omista ideoista.

Ajan myötä yhteisötaiteilijan ympärille on rakentunut myös vahva luottamusverkosto: kaupunki, vanhuspalvelut, Pirha sekä monialaiset työryhmät, joissa taide löytää luonnollisesti oikean paikkansa. “On tärkeää, että yhteisötaiteilija pääsee mukaan koulujen sekä muiden sidosryhmien arkeen, kohtaamaan ja keskusteluttamaan, missä taiteilijan panosta todella tarvitaan”, Vallin toteaa. Pysyvä malli mahdollistaa myös vuosisuunnittelun, kumppanuuksien syvenemisen ja taiteilijan oman työtavan kehittymisen.

Ylisukupolvisuutta ja uusia ovia

Ylisukupolvisuus on Ylöjärven toiminnan selkäranka. Pollari on esimerkiksi kehittänyt yhteistyössä Ylöjärven kaupungin Lasten- ja nuorten kuvataidekoulu Piirron opettajan Elina Lindin kanssa Nollasta sataan -kuvataideryhmän. Konsepti koostuu rungosta, jossa viikoittain vanhusten palvelukeskuksen tiloissa kokoontuvassa ryhmässä kuvataidetta harrastaa yhdessä taiteen perusopetusta saava kuvataidekoulun oppilasryhmä ja vanhusten palvelukeskuksen asiakasryhmä. Kotihoidon ja alakoulun välille syntyi myös kirjeenvaihtoprojekti – pieni mutta vaikuttava kulttuuriperintöteko. Toimintamuotoja sukupolvia yhdistämään on kertynyt vuosien aikana lukuisia.

Malli venyy myös uusiin ympäristöihin ja taiteenlajeihin. Tällä hetkellä työn alla on isona projektina Teatteri Tikka. Sen ensimmäinen näytelmä tehdään kulttuuri- ja nuorisopalveluiden yhteistyönä. Operaatio Pirkanmaan kulttuuritempauksena Teatteri Tikka järjesti koulukiertueen, jonka ideana oli avata nuorille teatterin monipuolisuutta harrastuksena. Teatteri Tikan tämän kevään toimintaan pyrkikin kiertueen jälkeen mukaan huimat 90 halukasta uutta harrastajaa, joista vain osa mahtui toimintaan mukaan.

Vinkit pysyvän mallin rakentamiseen

Ylöjärven yhteisötaiteilijamalli käynnistyi Taiken rahoituksella vuonna 2018 ja jatkui seuraavat kaksi vuotta perintörahalla.
“Jos rahoituksen ketjutusta tehdään, se on merkki siitä, että joku haluaa pitää mallin elossa. Silloin olemme oikean tarpeen tiellä”, Vallin toteaa. Ratkaisevaa pysyvän yhteisötaiteilijamallin kohdalla oli, että vanhuspalvelujen ja perusturvan johto näki työn vaikutukset paikan päällä ja nosti asian kaupungin johtoryhmän käsittelyyn. Kulttuuripalvelut eivät olisi voineet puolustaa mallia yksin. Yhteisötaiteilijana toimiva Tuuli Pollari on itse avannut työrooliaan ja tällä kommunikaatiolla on myös iso rooli pysyvyyden rakentamisessa.

Pollarin mukaan pysyvyys on taiteen edellytys. “Kun toiminta ei ole hankkeena vaan pysyvää, ketteryys kasvaa. Ei tarvita lupaa kaikkeen – on luottamus, että taiteilijakin tekee asiat oikein.” Pollari jatkaa: “Yhteisötaide ei ole hierarkkista. Se on tapa kohdata. Juuri kohtaamisissa aineeton kulttuuriperintö syntyy ja siirtyy – ylisukupolvisesti.”

Ylöjärvi näyttää, että yhteisötaiteilijuus ei ole työpajojen sarja, vaan kokonainen tapa ajatella kuntaa paikkana, jossa taide kuuluu kaikille. Ylöjärvellä taide on arkea – eikä siitä ole paluuta.